Venetsiassa pääsiäisenä
Pääsiäisenä olimme perinteisellä pilkkireissulla Iisveden jäällä ja kävelimme isäni, siskoni ja pienimmäisen kanssa Venetsiaan. Paikalla oli venetsialaisiakin, joita jututimme ja saimme kuulla, että yksi mökeistä oli myytävänä. Aikaa on jo vierähtänyt, ja nyt vasta saan aikaiseksi laittaa näitä kuvia, joissa kaunis Venetsia näyttäytyyy lumivaipassaan.
Tuunausviikonloppu
Miesväki lähti mummolaan viikonlopuksi. Minä uppouduin tuunaushommiin.
Muun muassa tällaisia syntyi. Materiaalina Aino-mummon vanhoja kirjoja, Lempi-mummon virsikirja, äidin vanha koru, Jouluyö, juhlayö -nuotit, joskus taittelemani nuottiavain, pitsiä, avaimia ja liimaa. Perjantai-illan askartelut meinasivat mennä pieleen, koska talon liimatilanne näytti pikkumiesten jäljiltä varsin kuivalta. Lauantaina täydensin varastoja, ja homma jatkui… Mukavaa ja terapeuttista. Näitä vois tehtailla jatkossakin.
Paperinuket
Etsiskelin taas jotakin eräänä viikonloppuna kotitilani vintiltä, ja yhdestä pahvilaatikosta löytyikin siskoni ja minun vanhat paperinuket. Piti ihan tuoda pussi alas, ja levitellä väki vaatevalikoimineen salin pöydälle. Ja hassua, että muistin, mitkä vaatteet kuuluvat kellekin. Siinä sitten salaa pikkumiehiltä puin nukkeja, etteivät tuholaiset pääsisi käsiksi aarteisiimme. Muistan, että omat suosikkini aikoinaan olivat näistä Bonnie Tyler, James Dean ja Charlien enkeleiden Farrah ja Cheryl.
Loviisassa
Vierailimme taas Loviisan Wanhat talot -tapahtumassa. Tällä kertaa olimme liikkeellä ihan päiväseltään, ja kyllähän se sitten illalla harmitti lähteä ajelemaan pois, kun katsottavaa ja ihailtavaa olisi riittänyt. Villa Aaltosen puutarha piti taas käydä ihastelemassa jo neljättä kertaa. Talokohteista suosikkini oli tänä vuonna Schildtin talo. Isnäsissä kävimme tsekkaamassa, mitä kuuluu Kuusikallio kakkosen remontille. Pihalla on myös se ihanan ihana ikkunalaseista tehty kasvihuone. Ensi vuonna taas Loviisaan, tästähän on tullut jo perinne, josta koko perhe nauttii. Ja salainen haaveeni on, että saisin hetken ihan rauhassa vain istua Villa Aaltosen puutarhassa ilman pikkumiehiä, ja sitä isoa. 😉