Aarteita aitasta ja vintiltä, omenoita puutarhasta

Olin lasten kanssa viikonlopun mummolassa. Puutarha oli omenoita pullollaan. Vauvaparka sai kärsiä ilmavaivoista, kun äiti ei malttanut olla herkuttelematta Peltosalmen imelällä, joka on maailman paras syömäomena, mutta ei niistä oikein mitään voi tehdä. Kaksi isoa vanhaa puuta tuottavat niin paljon omenaa, ettei kaikkia ehdi syödä mitenkään. Meille onkin kehittynyt uusi syksyinen urheilulaji. Ukki kuljettaa kottikärryllisen huonoimpia omenoita puutarhan kuusiaidassa olevan aukon suulle, josta niitä sitten lingotaan puukepeillä kastelulammikkoon. Hauskaa ajanvietettä kirpakoille syyspäiville, ja on sitä tehty syysyönäkin kerran puutarhajuhlien päätteeksi. Korvakuulolta sitten pääteltiin, menikö lampeen vai pusikkoon. Miehelläni taas on outo viehtymys yrittää ottaa lentäviä omenia kiinni lammen rannassa. Hyvä ettei ole vielä päätynyt lampeen omenan perään syöksyessään.

DSC_0930

DSC_0901

Punaisia omenoita vielä odotellaan, jotta päästään hilloamaan.

DSC_0934

Mummin loppumattomista varastoista löytyi taas muutama säkillinen kotiin vietävää. Kotitilani aitat pursuavat ihania vanhoja mattoja. Niitä ovat naiset kutoneet monessa polvessa, ja niistä huokuu se kangaspuitten jytke ja matonkuteiden leikkaustalkoista kantautuva jutustelu, joita lapsena vielä sain olla seuraamassa. Piharakennukseen löytyi mattoja niin lattialle kuin pienempiä ihanuuksia pukuhuoneen penkillekin. Vintiltä taas kaivettiin kasa pellavaisia tyynyliinoja ja pyyhkeitä, isoisoäidin ja äidin tekemiä, osa vähän repaleisiakin, jotka voisivat toimia hyvin vaikka pyllynalusina saunassa.

DSC_0957

DSC_0959

Saunassa on jo ensimmäiset tulet pidetty. Eilen mies pisti kiuaskivet paikalleen. Jokohan sitä pääsisi viikonloppuna kylpemään? Pesuvadit kyllä puuttuvat, samoin pesupenkki ja pukuhuonekin on vielä tyhjillään. Pitäisikö sittenkin vielä odottaa, että saa kaiken valmiiksi? Olisi juhlavampi tilaisuus sitten se ensimmäinen kylpeminen. Mutta sitten voi käydä niinkin, että päästään vasta joulusaunaan, sen verran haipakkaa tämä elämä nykyään on…

Published in: on syyskuu 8, 2010 at 11:37 am  Jätä kommentti  

The URI to TrackBack this entry is: https://karoliinankammari.wordpress.com/2010/09/08/aarteita-aitasta-ja-vintilta-omenoita-puutarhasta/trackback/

RSS feed for comments on this post.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: