Keräilijät

syys09 272

Lapsena tuli keräiltyä kaikenlaista. Keräilin kiiltokuvia, kumeja, kyniä, lautasliinoja, postimerkkejä, karkkipapereita, tarroja, jalkapallokortteja, Sarah Key -postikortteja (kuvassa), Tom Cruisen kuvia, marmorikuulia ja mitähän vielä. Osa kokoelmista on vielä tallessa kotitilan vintillä, ja siellä niitä joskus käyn nostalgiafiiliksissä ihastelemassa. Mutta keräänkös minä enää mitään? Muutamia vuosia sitten tunnustauduin vielä Arabian astioiden keräilijäksi. Ostin jopa pari Arabian vihkostakin, joissa on kuvia eri vuosina tehdyistä astioista. Sitten tuli astiakaapit täyteen, ja kirppareilla Arabian kippojen ja kuppien hinnat nousivat pilviin, joten innostus laantui. Nykyään olen jopa pistänyt joitakin vähemmän ihania hankintoja takaisin kirppikselle, jotta olen saanut lisää tilaa kaappeihin. Jossain vaiheessa taisin keräillä erilaisia Madonna-patsaita, mutta sitten alkoi tuntua, että neitsyt Mariaa oli jo esillä ihan riittävästi yhteen taloon. Kai se pitsin haaliminenkin jotain keräilyä on, ja muutenkin keräily taitaa tarkoittaa enemmän esineiden laittamista esille kuin säilömistä peltirasioihin tai kenkälaatikoihin.

Onhan valokuvauskin eräänlaista keräilyä. Isälläni on diakokoelma Suomen kirkoista, mieheni taas valokuvaa vanhoja rautatieasemia digikameralla. Lapsena oli mukava automatkoilla piipahtaa joka ikisen kylän kirkon edessä ainakin sen kuvaamisen ajaksi. Monesti kyllä käytiin katsastamassa kirkot myös sisältäpäin. Nykyään perheellämme taas on harrastuksena poiketa isoilta teiltä sivuun ja etsiskellä vanhoja asemarakennuksia. Joskus lähdetään jopa sunnuntaiajelulle ihan vain jotain asemaa katsomaan ja kuvaamaan. Mies taitaa haaveilla aseman ostamisestakin, mutta toistaiseksi ollaan tyydytty remppaamaan tätä nykyistä taloamme ja pysyttelemään ihailuetäisyydellä näistä kohteista.

Jännityksellä odotan, milloin alkaa meidän kaksivuotiaalle kehittyä keräilyn tarvetta. Onko ensimmäinen kohde kivet, sammakon poikaset vai pullon korkit? Pojilla kyse on varmaankin jostain rankemmasta kuin tarroista ja kiiltokuvista. Sitä odotellessa voinkin mietiskellä, olisiko hauskaa aloittaa jokin ihan perinteinen keräilyharrastus, josta olisi iloa vuosiksi eteenpäin. Jotenkin tuntuu, että se keräily voisi liittyä jotenkin postikortteihin tai valokuviin. Tai entäs ne joulukoristeet…

Published in: on marraskuu 11, 2009 at 9:01 am  Comments (2)  
Tags:

The URI to TrackBack this entry is: https://karoliinankammari.wordpress.com/2009/11/11/kerailijat/trackback/

RSS feed for comments on this post.

2 kommenttiaJätä kommentti

  1. Käykö lanka tai vanhat lasipurkit?

    Työpuolella oon hamsteri pahvilaatikoiden, laudanpätkien ja muun kikkailu-keksintömatskun suhteen.

    jos ootte myymässä taloa joku päivä, niin ottakaa yhteyttä🙂

    • Tietty. Ai niin, mä olen perinyt äidiltäni tavan kerätä kaikki mahdolliset nauhat ja langanpätkät talteen. Nykyään ainakin kertyy niitä satiininauhoja uusista paidoista, jotka roikkuu kaupassa niitten varassa… En minä kyllä ole vielä keksinyt niille käyttöä, mutta ehkä jonain päivänä ovat tarpeen… Ja jos yhtään musta on kiinni, niin talo ei tuu myyntiin.😉


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: