Orkideat ovat todella upeita kukkia, mutta en ole koskaan uskaltanut ostaa sellaista itselleni. Olen kuullut juttuja, että ne ovat vaikeita ja vaativia kasveja, ja kun en itse ole mikään viherpeukalo, olen tyytynyt ihailemaan niitä kaupoissa ja tuttavien luona. Anopillani ja äidilläni orkideat ovat menestyneet, ja jälkimmäisen kohdalla olen sitä jopa ihmetellyt tuntien äitini huolettoman tyylin kukkienkin hoidossa.
No, nyt sitten minullakin on orkidea. Anoppi osti sen tullessaan meille viikoksi. Nyt anoppi on lähtenyt, ja olen jäänyt orkidean kanssa yksin. Toivottavasti en heti tapa sitä, sillä se on todella kaunis tuossa olohuoneen ikkunalla. Tänään anoppi upotti sen 20 minuutiksi tiskialtaaseen ja neuvoi minua tekemään saman kerran viikossa. Ihan hirvittää etukäteen, kuinka usein muistan sen tehdä, mutta lupaan yrittää. Yleensä meillä on sisällä vain anopinkieliä ja pelakuita, jotka eivät välitä, vaikka en muistaisi kastella niitä muutamaan kuukauteenkaan. Tai ehkä ne vähän lurpottavat ja rusehtavat jo. Siitäpä sitten mieleen aina tuleekin, että missäs se kastelukannu olikaan…
