Valkoista joulua

Pakkasta ja lunta. Nyt on kaunista ulkona. Toivottavasti näky pysyy samana joulun yli.

Koti on saanut komistua joulun odotukseen, ja valkoinen on muotiväri sisälläkin tänä jouluna. Tonttuja olen kaivellut laatikoista edellisiä jouluja vähemmän, koska jotenkin se punainen tuntuu ainakin vielä vieraalta.

Jeanne d’Arc Living -lehdessä iskin silmäni kauniiseen jouluasetelmaan, jossa oli vanhat kaunoluistimet. Niinpä seuraavalla mummolareissulla kiipesin taas kerran ullakolle. Etsin ja etsin, kunnes äiti tuli apuun ja löysi lopulta lapsuuden luistimeni. Kellastunut sanomalehtipaperi niiden sisällä oli vuodelta 1980, jolloin olin 5-vuotias. Hienon rouvan vaatteista kävin vielä penkomassa joskus lapsena kirpparilta löytämäni valkoiset saappaat, jotka olivat ahkerasti käytössä tyttöjen roolileikeissä.

 

Viime lauantaina ajelin pyryn jäljiltä Lappeenrantaan Fabriikin joulupuotiin ostoksille. Hanna-Kaisa Suurhaskon tekemät jouluiset sisustustuotteet olivat aivan ihania. Olisi tehnyt mieli ostaa koko puoti tyhjäksi. Fabriikin joulupuoti oli vanhoilla esineillä sisustetussa vanhassa navetassa, ja glögiä ja pipareita tarjoiltiin viereisessä töllissä, jonka Hanna-Kaisa oli sisustanut sisarensa kanssa. Vanhan tavaran ystävälle oli tarjolla silmän iloa kerrakseen siinä kaminan lämmössä.

 

Mukaan lähti Fabriikin tuotteista kuvissa kenkien lisäksi olevat taulut sekä kaunis betonista tehty tarjotin. Vuoden päästä taas Fabriikin joulupuotiin!