Karoliinan kammarissa on ollut syksyn ajan hiljaista. Töihin paluu ja arki kahden pikkumiehen (ja yhden ison) kanssa vievät ajan ja kaikki mehut, joten iltamyöhällä painuu mieluummin pehkuihin kuin kirjoittelee blogia. Syksykin on ollut niin ankeanlainen, ettei kuviakaan ole tullut räpsittyä…
Mutta katsotaan, miten sitä vuonna 2012 innostuu taas kirjoittelemaan ja kuvailemaan. Toivotan tunnelmallista joulua!
Piharakennuksen maalausurakka on vihdoin ja viimein valmis. Punamultaa tuli pintaan, italianpunaista. Ikkunat ja ovet ovat anttolalaista käsityötä. Ja katolla tuulen suuntia valvoo jo vuosia sitten tätä rakennusta varten ostettu katti. Rakennus taitaa olla nyt valmis, muutamia varaston listoja lukuunottamatta. Mutta pihalla riittää puuhaa vielä ensi kesäksikin. Nurmi lähti tänä kesänä liiankin mukavasti kasvamaan, mutta kiveyshommat jatkuvat keväällä. Puuha ei lopu koskaan, mutta mukavaa on, kun piharakennus on kaunis ja toimiva.
Mummolan vintiltä löytyivät enolle vuonna 1966 ostetut Heteka-merkkiset rattaat.
Vuosia sitten ostin Anttilasta Vallilan Nukkekoti-kangasta. Taisi olla pahin nukkekotihuuma silloin meneillään. Kangas ei löytänyt paikkaansa ja lojui unohtuneena laatikon pohjalla, kunnes muutamia viikkoja sitten kekkasin, että siitähän saa kivan seinävaatteen poikien huoneeseen. Tapetit kun ovat aika aikuiseen makuun, piristää tämä nukkekoti kummasti ilmettä. Ja kun kangasta vielä jäi, tein alareunaan lisätaskuja, jonne saatiin pehmolelut asustelemaan. Nyt iski siis ompelubuumi. Ompelin myös kuopukselle paidan, ihan itse, ja se vielä onnistui ihan hyvin. Joten mitäs sitten seuraavaksi… Kankaita on puuhanurkkaukseni lattialla pari laatikollista, että jotain voisi kehitellä.
ps. Kaipa sekin päivä tulee, kun tämä seinävaate saa väistyä jonkin robotti-, supersankari- tai pääkallojulisteen tieltä, mutta onneksi meidän pojat tykkää ainakin vielä nukkekodeista.
Vietimme mukavan viikonlopun Loviisan vanhat talot -tapahtumassa. Edellisvuosista viisastuneena päätimme yöpyä Loviisassa ja kiertää kohteita kaksi päivää. Kyllä kannatti. Nyt meillä oli aikaa myös käydä etäkohteissa. Lauantai-iltana kävelimme merenrannassa, ja yksi geokätkökin saatiin mahdutettua ohjelmaan.
Olimme liikkeellä taas koko perheellä. 1-vuotias kulki välillä kätevästi kantorepussa, välillä uinaili rattaissa. Isoveli tuumasi kotoa lähtiessä: “Ei sinne Loviisaan. Siellä on ihan tylsää.” Suoriutui kuitenkin rankasta tahdista reippaasti, muutamaa vanhempien hermoja hivelevää kiukkukohtausta lukuunottamatta.
Keskustassa jätimme muutamia tuttuja kohteita väliin, mutta edellisvuosien suosikit, mm. Villa Jose, tsekattiin. Villa Aaltosen soppakeittiössä nautittiin lounaaksi Isännän tulista makkaragulassia, ja Tuhannen tuskan kahvila tarjosi vanhojen talojen ystävälle makoisat munkit.
Etäkohteet ihastuttivat tänä vuonna eniten. Isnäsin sahan entiset työväen asunnot, Kuusikallio ja Pihlajarinne, olivat todella kauniita ja sympaattisia taloja erikoisine kuisteineen. Ruotsinpyhtään ruukin läheisyydessä sijaitseva Rautaparta mykisti jykevällä olemuksellaan. Joroisista siirretty hirsitalo oli todella upea näky, ja talon emäntä oli loihtinut suolaisen piirakan, joka vei kielen mennessään.
Etäkohteissa ei ollut ruuhkaa, ja isäntäväellä olikin enemmän aikaa kertoilla projekteistaan. Mielenkiintoisia tarinoita kuultiin ja kokemuksia vaihdeltiin. Kiitos näille ihanille ihmisille, jotka avaavat kotinsa ovet vanhan rakennusperinteen jatkamisen hengessä. Ensi kesänä tulemme varmasti taas katsomaan, miten projektit etenevät.
Näkemisen arvoinen paikka oli myös Ruotsinpyhtään ruukkialue, jossa kiertelimme tovin ennen kotimatkalle lähtöä. Väsymystään itkevä esikoinen herätti käsityökojujen myyjien sympatiat, ja eräs heistä lahjoitti Eemelin-näköiselle pojallemme todella hienon pössykän. Kylläpä tuli vanhemmillekin hyvä mieli…
Tällainen löytyi Siparin koulun sisustuskirppikseltä Lappeenrannasta. Pakkohan se oli mukaan ottaa. Löysi paikkansa saunakamarin ikkunan alta. Sisälle täytyi laittaa kaikkea kaunista, vaikka tiedänkin, mitä tapahtuu, kun pojat seuraavan kerran saunovat. Madonna-patsas saattaa saada kyytiä.
Kaapista innostuneena sain myös vihdoinkin ommeltua vanhasta lakanasta salusiiniverhon saunakamarin ikkunaan.
